Yhteiskuntateoriaa hiekkalaatikon ulkopuolelta

Prologi (osa II): Veljesriita

Justus otti hyvän asennon ja antoin tuolin mukautua kehonsa painoon. Hän saisi yhteyden arkistoon mistä tahansa varmennetusta tilasta, mutta tällä kertaa hän halusi hyödyntää Vartijoiden kirjaston palveluja. Vanhan kirjaston seinät oli täynnä hyllyjä, joihin oli arkistoitu teoksia ajalta ennen Uutta Verkkoa. "Tesla, avaa kirjastonhoitaja, kiitos." -Justus lausui komennon ja jäi seuraamaan sovelluksen latautumista edessään oleville näytöille. "Tervetuloa arkistoon, Justus", -ääni vastasi. Justus valitsi ensimmäisen aikakirjan ja sen ensimmäisen luvun. Hänellä ei ollut kiire ja kysymykset, jotka häntä vaivasivat, eivät saaneet suoria vastauksia Valtakunnan historiankirjoista. Hän uskoi, että löytäisi silti etsimänsä.

 

Veljesriita:

Laakson ihmiset olivat asuneet samalla paikalla aikojen alusta saakka. Populaatio mahtui hyvin vehreään laaksoon, joka reunusti sen keskellä virtaavaa jokea. Joen molempia puolia johti ihmisten yhdessä valitsemat päälliköt. Kahden suvun vanhimmat ja viisaimmat. Molemmilla päälliköillä oli parhaassa iässä oleva poika. Nämä kaksi poikaa olivat ystäviä jo lapsista saakka ja ratsastivat usein laakson lähialueilla tutkien riistan liikkeitä. Pojat olivat lähteneet tapojensa mukaisesti ratsastamaan jo varhain aamulla, muiden kyläläisten aloitetellessa arkisia tehtäviään. Keskipäivän tunnilla, toinen pojista ratsasti keskipäivän hurjasti hevostaan piiskaten kohti kylää. "Apua, apua!" - hän huusi ja pysäytti ratsunsa keskellä kylää olevan teltan eteen. "Bargolle sattui onnettomuus, tulkaa auttamaan. Kiireesti!" -hän jatkoi isälleen, joka tuli ulos teltasta. "Varustakaa lääkäri ja ylimääräisiä hevosia, nopeasti!", komensi päällikkö ja alkoi valmistaa omaa hevostaan matkaa varten. Hetken kuluttua, saattue oli valmis ja he lähtivät ratsastamaan kohti onnettumuuspaikkaa.

Argoth makasi tajuttomana ja loukkaantuneena kuivuneen joenhaaran pohjalla. Hevonen oli selvinnyt onnettomuudesta, mutta poika oli vakavasti loukkaantunut. Miehet nostivat hänet paareille ja aloittivat raskaan siirron kohti kylää. Markoth selitti tilannetta isälleen. He olivat kisailleet siitä, kumpi saavuttaa joen ja taukopaikan ensimmäisenä. Bargo oli yrittänyt oikaista kuivuneen joenuoman poikki, mutta sen jyrkkä rinne oli sortunut hänen hevosensa alta ja pudottanut molemmat kohtalokkain seurauksin kohti rotkoa.

Perille saavuttuaan, miehet saattoivat loukkaantuneen pojan parantajan telttaan ja jäivät odottamaan uutisia. Bargon isä oli saapunut paikalle ja hänen kasvoiltaan piirtyi syvä suru. Hänen ainoa poikansa oli vakavasti loukkaantunut. Seuraavat kaksi päivää mies vietti sairaan poikansa teltassa, odottaen käännettä parempaan. Sitä ei kuitenkaan tullut ja Bargo nukkui pois kolmantena päivänä. Toinen päälliköistä oli murtunut. Poika oli hänen ainoa perillisensä ja hän ei enää voinut saada lisää lapsia. Neljäntenä päivänä, kun pojan ruumis olisi pitänyt siirtää haudattavaksi, isä ei suostunut luopumaan siitä. Hän halusi viettää poikansa kanssa niin monta päivää, kun vain oli mahdollista.

 

Reilun viikon jälkeen toinen päälliköistä käski kyläneuvoston kokoukseen. Tilanteeseen oli saatava jokin ratkaisu. Toinen päälliköistä oli vajonnut syvään apatiaan ja vietti päivänsä kuolleen poikansa ruumiin äärellä. Kylän muiden asukkaiden oli kuitenkin jatkettava elämää eteenpäin ja he tarvitsivat uuden päällikön selvittämään arkipäiväisiä ongelmia. Oli tehtävä päätös, uuden päällikön tai vanhan jatkon välillä. Vanha päällikkö ei pystynyt täyttämään tehtäviään, eikä hänellä ollut jatkajaa. Kylän väki päätti kutsua koolle vanhimpien neuvoston.

Margiis ja Bargue istuivat keskellä neuvoston muodostamaa ympyrää. Margiis aloitti kokouksen ja esitteli asian. Barguen poika oli kuollut onnettomuudessa ja hänen poismenonsa johdosta, Bargue oli laiminlöynyt tehtäviään. Hänelle tarvitaan sijainen ja oppipoika korvaamaan syntynyttä vajausta. Bargue nousi seisomaan ja vaati puheenvuoroa: "Arvon neuvosto, suuri suru on kohdannut perhettäni. Poikani on houkuteltu liian lähelle vaarallista rotkoa ja työnnetty surman suuhun. Margiisin vallanhimoinen poika on yrittänyt tällä ovelalla juonella kasvattaa oman perheensä valtaa ja syöstä minut sivuun. Vaadin oikeudenkäyntiä!". Neuvostossa kohistiin ja pyöriteltiin päitä epäuskoisesti. Tapahtuma oli ollut selkeästi vahinko, eikä oikeudenkäynnille ollut tarvetta. Bargue kuitenkin vaati Margiisin pojan vangittavaksi ja rangaistavaksi teosta. Neuvostolla ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin järjestää oikeudenkäynti ja Margoth kutsuttiin neuvoston eteen.

Oikeudenkäynnissä ei ilmennyt mitään uutta tuomioon vaikuttavaa asiaa. Bargue ei hyväksynyt tuomiota, vaan viha ja suru olivat sokaisseet hänen mielensä. "Sukuni kunniaa on loukattu väärällä tuomiolla ja valtani on yritetty riistää murhalla. Jos arvoisa neuvosto on päätöksensä tehnyt, on perheeni ja lähipiirini aika pakata tavaransa ja lähteä etsimään uutta kotipaikkaa Laakson ulkopuolelta!" - Bargue järisi uhkaavasti. "Veljeni ja ystäväni, malta mielesi ja ajattele asiaa kaukokatseisesti. Olet sokaissut itsesi ja vaadit epäoikeudenmukaista tuomiota. Tiedät, etteivät vanhojen lait voi hyväksyä vaatimustasi. Oletko varma päätöksestäsi?" -Margiis kysyi ja katsoi vakavin silmin Bargueta. Bargue ärisi, riisui päällikön merkkinsä, heitti sen neuvoston jalkoihin ja poistui salista.

 

Bargue piti puheensa ja näin hajosi ensimmäinen heimo. Barguen mukana lähti osa kyläläisistä, kohti pohjoista, uutta elämää etsimään. Myöhemmin hänen jälkeläisistään muodostui Itäisen Valtakunnan ensimmäinen kuningaskunta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat